Andorrassa pyörähtämisen jälkeen meillä oli vielä jäljellä kolme kokonaista päivää Barcelonaa varten. Lomamme ensimmäisenä päivänä olimme käyneet katselemassa pääosin Parc de la Ciutadellan puistoa, Montjuïcin aluetta, La Rambla -ostoskatua sekä huvivenesatamaa. Siispä jalkamme jo syyhysivät päästä astelemaan Gaudín jalanjäjissä eri puolilla Barcelonaa. Art nouveau -tyyliä ja surrealismia omalla tavallaan noudattanut ja sekoittanut katalonialainen, vuonna 1852 syntynyt arkkitehti Antonio Gaudí oli nimittäin työskennellyt pääosin kotikaupungissaan Barcelonassa suunnitellen ja toteuttaen mm. Sagrada Família -kirkon, Güellin puiston, Casa Mila- ja Casa Battlo -talot sekä Palau Güell -palatsin. Luonteeltaan Gaudí oli itsenäinen, itsepäinen ja periksiantamaton liittyen hänen omiin visioihinsa ja tyylivalintoihinsa. Barcelonan rikkaalla eliitillä oli kuitenkin varaa palkata Gaudí hankkeidensa arkkitehdiksi, vaikkakin rikkaiden taloudenhoitajat saattoivatkin kommentoida heidän keräävän rahat ja Gaudín vievän ne.
Gaudín jalanjälkiä seuratessamme aloitimme ensimmäisenä retkemme Sagrada Família -kirkosta. Kirkon rakentaminen oli aloitettu jo vuonna 1882, mutta Gaudí jatkoi kirkon suunnittelua yli 40 vuoden ajan rakennustöiden edetessä. Loppuelämästään hän käytti kaiken aikansa kirkon parissa työskentelyyn ja jopa asui kirkossa sen rakentamisen aikana. Kunnianhimoinen projekti ei ollut edelleenkään valmis, ja lieneekö koskaan valmistuvankaan, mutta arvion mukaan viimeistelyvaiheet osuisivat vuodelle 2026.
Sisätiloiltaan roomalais-katolinen kirkko oli uskomaton ja julkisivuaan huomattavasti kauniimpi. Pääsimme hyvän tuurin saattelemana kirkkoon sisälle ensimmäisten kymmenen vierailijan joukossa, joten saimme nauttia kirkon hiljaisuudesta hetken ennen kuin sadat muut turistit saapuivat paikalle. Torniin pääsyä odotellessamme kiertelimme ja kuvasimme kirkkoa eri suunnista. Yllättävänä seikkana huomasimme myös, että kirkossa oli samanaikaisesti käynnissä ehtoollinen. Tavallisuudesta poiketen ehtoollinen tarjoiltiin kuitenkin ilmeisesti vain paikallisille ovensa avaavassa alakerrassa. Matkaoppaamme osasi lisäksi kertoa, että kirkko oli vihitty käyttöön vasta vuonna 2010, joten ehtoolliskäytäntökin oli vielä kohtuullisen uusi asia.
Gaudín rakkaimmassa projektissa oli kahdeksan tornia, jotka kuvastavat Jeesuksen kahdeksaa opetuslasta. Alkuperäisissä suunnitelmissa torneja oli suunniteltu jokaista opetuslasta varten, mutta vain kahdeksan tornia päätyi lopulliseen suunnitelmaan. Tulevaisuudessa rakennettava korkein Jeesus-torni tulee olemaan 170-metrisenä vain muutaman metrin korkeampi kuin kaupungin korkein kohta Montjuïcin kukkula. Nykyisellään hissikyyti kuitenkin vei matalampaan torniin, josta oli hienot näkymät kaupungin ylle. Parhaimmat näkymät kuitenkin mielestäni tarjosivat tornin ikkunat, joista valo siivilöityi muuten pimeähköön torniin. Lisäksi pidimme kovasti kirkon portaikosta, joka olisi korkeanpaikankammoista hirvittänyt.
Sagrada Familían jälkeen jatkoimme Gaudín jalanjäljillä -kierrostamme toiseen odottamaamme kohteeseen; Unescon maailmanperintölistalle kuuluvaan Casa Milaan. Talo oli kaarevaseinäinen ja sisäpihaltaan ovaalinmallinen. Talon kattotasanne oli kuitenkin erityisesti se, minne halusimme. Gaudí oli nimittäin luonut ilmastointihormit ja savupiiputkin uudelleen siten, että ne kuvastivat ihmiskasvojen erilaisia ilmeitä. Vaikuttavia, hienoja ja näkemisenarvoisia!
Casa Milalta matka jatkui Casa Battlolle. Suolaisten pääsylippujen vuoksi emme kuitenkaan menneet taloon sisälle. Sen sijaan suuntasimme Parc Güellille. Puiston tarkoituksena on muistuttaa kaupunkipuutarhaa, ja alunperin sinne oli suunniteltu rakennettavaksi 60 talon lähiö. Suunnitelma ei ollut kuitenkaan koskaan toteutunut, vaan Barcelonan kaupunki oli ostanut alueen vuonna 1923. Alueelle ehdittiin kuitenkin rakentaa aluetta kiertävä kivimuuri, kaksi paviljonkia, joissa ei ole muuten yhtään suoraa kulmaa sekä sivuseinätön sadan pylvään sali, jossa 84 pylvästä tukee kattorakennetta. Kuuluisinta alueella ovat kuitenkin sen värikkäät mosaiikkitaideteokset sekä mosaiikeilla päällystetty lisko.
Gaudín aiempaa, 1800-luvun loppupuolen tuotantoa puolestaan kävimme katsomassa Güellin paviljonkialueella. Alue oli tällä hetkellä restauroinnin alla, joten sisälle alueelle emme päässeet. Lohikäärmeportti oli kuitenkin yhtä hieno kuin olimme sen kuulleet olevan.
Gaudí-kierroksemme jälkeen kävimme katsomassa muiden taiteilijoiden tekemiä, Gaudía jäljitteleviä teoksia eri puolilla Barcelonaa. Mosaiikki nimittäin tuntui olevan kova sana kaikkien taiteilijoiden parissa, sillä sitä löytyi niin pylväistä kuin keskeltä nurmikkoakin kohoavista dyyneistä. Matkalla löysimme myös tunnistusmerkittyjä papukaijoja lentelemässä puistossa sekä Robin Hood -tyyliin kaiverretun koivun.
Illan koittaessa palasimme takaisin hotelliimme ja aloimme suunnitella seuraavan päivän kävelymaratonia. Tiedossa oli muun muassa jalkapallostadionia, rantaelämää, matkan ensimmäinen paella-annos sekä suussasulavaa jäätelöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti