sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Perinteistä Osloa



Ensimmäiset pari päivää kiersimme Oslossa edestakaisin Kuninkaanlinnalta Oopperatalolle ja Oopperatalolta rantaa myöten modernille Aker Bryggen alueelle ja pyörien vuokraamisen jälkeen myös Ekebergparkeniin ja Toyen alueelle. Kaupunkikuvaltaan Oslo vaikutti aluksi samantyyliselle kuin Tukholma ja Helsinki, mutta parin päivän kiertelyn jälkeen mielikuvamme kaupungista olikin jo ihan toinen: Oslo oli suuren muutoksen kourissa ja modernia arkkitehtuuria syntyi kuin sieniä sateella.








Keskustan osalta Oslo oli tiivis ja nopeasti kierretty. Pääosin keskusta asemoitui Karl Johans Gate -pääkadun varrelle, jossa oli kalliita kauppoja, muutama kauppakeskus sekä tyylikkäitä ravintoloita ja kahviloita. Katunäkymältään Karl Johans Gatella oli mukana, sillä toiseen suuntaan näkyi meri ja toiseen suuntaan Kuninkaanlinna puistoineen. Kuninkaanlinnasta sen sijaan näki Oslonvuonon toiselle puolelle saakka, sillä linna ja vuonon toinen puoli olivat molemmat keskustaa korkeammalla.






Kuninkaanlinnan pihalle päästyämme aloimme tutkiskella alueen karttaa. Kartalla kuninkaanlinnan puisto näytti isolle, minkä vuoksi aluksi ajattelimmekin kiertää siitä vain osan, mutta todellisuudessa alue olikin yllättävän pieni. Mittasuhteiden osalta Oslo oli siis kaikinpuolin kävelykaupunki ellei otettu huomioon Holmenkollenin sijaintia korkealla kukkulalla. Kuninkaanlinnan puistossa sen sijaan parasta oli se vihreys, jota me saamme koti-Suomessa odotella vielä tovin.




Kuninkaanlinnalta jatkoimme matkaamme tyylikkäiden kerrostalojen viidakkoon. Neliöhinta kerrostaloasuinnoista oli keskimäärin 7000 euroa, kun kotikaupungissamme kyseinen hinta on vain alle 2000 euroa. Yksiön vuokra puolestaan oli vaivaiset 15 500 kruunua eli vajaa 2000 euroa. Ihan halvalla Oslon keskustassa ei siis voinut elää eikä asua.




Kerrostaloalueiden läpi kävelimme Trefoldighetskirkenin ohitse valtion virastotalon pihamaalle nähdäksemme Carl Nesjarin suoraan betoniseinään hiekkapuhaltaman, Picassoa mukailevan teoksen. Taideteos peittää todellisuudessa vuoden 2008 terrori-iskun jäljet, eivätkä päättäjät ole vielä saaneet tehtyä päätöstä, mitä pahoin vaurioituneelle rakennukselle tehtäisiin.




Virastotaloilta palasimme takaisin Oslonvuonon rannalle katsomaan raatitaloa, joka toimii joulukuussa jaettavan Nobelin rauhanpalkinnon jakopaikkana. Niinkin kuuluisaksi rakennukseksi raatitalo oli melkoisen kolkko, vaikka sää yritti parantaa sitä kaikin puolin. Sisältä rakennus puolestaan oli huomattavasti näyttävämpi ja vinkkinä Osloon matkaaville: sisällä sai liikkua melko vapaasti ja halutessaan voi osallistua myös englanninkieliseen opastukseen.





Raatitalolta palasimme ensimmäisten päivien aikana iltapäivisin takaisin keskustan aukioille, joilla oli lähes poikkeuksetta joku muusikko esiintymässä. Esityksiä kuunnellessamme nautimme täysin rinnoin vihreistä nurmikoista, lämpimästä auringonpaisteesta ja kukkivista istutuksista. On se vain totta, että keväisin ulkomaanmatkat piristävät jo pelkästään sään ja luonnon vihreyden vuoksi, saati sitten sen vuoksi, että saa kerrankin vain kierrellä katuja ja olla ulkona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti