Näin talvipakkasilla ja valkean lumen keskellä on mukava palata miettimään viimekesäistä Prahan matkaa. Palattuamme Jablonné nad Orlicísta takaisin Prahaan majoituimme iltatuimaan hotelliimme ja vain nautimme olostamme. Aamulla aamiaissaliin kävellessämme yllätyimme suuresti, miten minimalistisesti sali oli sisustettu. Mieleen tuli haaveilemani loft-asunto, koska korkea huonekorkeus ja karkeasti käsitellyt seinäpinnat loivat tilaan miellyttävän tunnelman.
Aamiaisen jälkeen vanhaa kaupunkia kohti kävellessämme huomasin Prahassa olevan yllättävän vähän nähtävyyksiä. Sen vuoksi meillä oli hyvin aikaa nautiskella vanhan kaupungin tunnelmasta ja keskipäivän kauniista auringonpaisteesta. Vanhan kaupungin pienet kadut sukkuloivat ristiin rastiin ja teitä pitkin ajeli punaisia museoautoja. Museoautokyydin pystyi ostamaan vanhan kaupungin keskustasta, jolloin pääsi katselemaan kaupungin nähtävyyksiä autosta käsin. Muutamaan kertaan harkitsimme autokyydin ostamista, mutta 1200 korunan hinta hidasti tahtoamme.
Siispä kiipesimme Vituksen katedraalille ja Presidentin linnalle johtavat portaat ylös - oli siinä porrasta portaikoksi asti! Näkymä portaiden yläosasta puolestaan oli huikaiseva.
Presidentin linnan sijaan me tutustuimme Pyhän Vituksen katedraaliin. Se näytti erittäin paljon Pariisin Notre Dame, mikä johtunee todennäköisesti siitä, että katedraalin ovat suunnitelleet ranskalainen ja saksalainen arkkitehti. Turistimassan lisäksi katedraali kutsui alueelleen myös lukuisia hääpareja valokuvaajineen. Samalla mekin saimme ikuistaa näitä onnellisia hetkiä.
Katedraalilta turistikierroksemme jatkui Presidentin linnaa vartioivien leijonapatsaiden vierestä alamäkeä pitkin kohti Kaarlensiltaa. Vltava-joen veden pinta oli reissumme aikana enää vain metrin normaalia ylempänä, joten rantakahvilatkin olivat jälleen täydessä tohinassa. Patsailla koristellulle Prahan ensimmäiselle sillalle, Kaarlensillalle, olivat myös palanneet kaikki taiteilijat ja kaupustelijat, jotka loivat sillalle aktiivisen ja mukaansatempaavan tunnelman. Sillan kuvaaminen sen sijaan oli haastavaa, kun joka kolkasta tuli turistia toisensa perään.
Ensimmäisen nähtävyyskierroksen kruunasimme Mondossa esitellyssä V´ytopnan ravintolassa, jossa tilaukset toimitettiin pöytiin minirautatietä pitkin junien vetämissä vaunuissa. Ravintolassa oli yhteensä 400 metrin mittaisesti kiskoja, jotka risteilivät oikeiden junaraiteiden tyylisesti limittain ja lomittain. Raideliikennettä valvottiin ja ohjattiin tiskiltä, mutta olipa raiteiden varrella myös pieniä sinisiä työmiesfiguureja, jotka loivat ravintolaan tunnelmaa. Plussana ravintola ei ollut edes kovin kallis ja ruokalistakin oli laaja. Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde!
Ravintolasta jatkoimme kävelykierrostamme vielä ruokakaupan kautta takaisin hotellille. Seuraavaksi päiväksi olimme jättäneet vielä muutamia nähtävyyksiä, joten niistä lisää seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti