Koirien iltalenkitys on nyt töiden alkamisen jälkeen nostanut merkitystään hurjasti, sillä Diva on pentukoirana vielä niin touhukas, että on parempi väsyttää se jo illalla hyväksi. Parhaina päivinä lenkit ovat venyneet lähes puolentoista tunnin mittaisiksi, mikä ei meitä omistajia haittaa lainkaan - pikemminkin päinvastoin. "Ulkoilma virkistää ja kameran muistikortti täyttyy kuvista" tuntuu olevan jo enemmän sääntö kuin poikkeus meidän illoissamme.
Tänään iltalenkkikohteeksemme valikoitui sattumalta Ainolanpuisto, jossa oli viime viikon perjantaina taideteosten ja uuden leikkipuiston avajaiset. Taideteokset ovat lehdistössä jakaneet kiivaasti mielipiteitä, joten pitihän niitä käydä itsekin tiirailemassa vähän lähempää. Samalla kuuntelimme myös pienten koskien kuohuja ja tuoksuttelimme sateen raikastamia puita. Syksy tuoksui tänään jotenkin erilaiselta: kuin olisivat uudet tuulet puhaltaneet meidän elämäämme.
Taideteokset löydettyämme katsoimme niitä hetken ja mielemme valtasivat kaiho, epätietoisuus ja korvissamme alkoivat soida mollivoittoiset biisit. Mielenkiintoisinta teoksissa oli se, että ne oli sijoitettu iloisesti leikkivien lasten puistoalueen lähistöön, eivätkä teosten ilmeet kovin iloisilta vaikuttaneet. Edustavatkohan teokset yksinäistä, toisten hylkäämää sielua vai mitähän niillä halutaan kertoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti