Auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta on mukava palata mietteissä Tsekkeihin. Kesäkuun puolessa välissä tehty Tsekin matka alkoi lennolla ensin Helsinkiin ja sen jälkeen suoralla lennolla Prahaan. Yhden Prahassa vietetyn yön jälkeen matka jatkui raiteita pitkin noin 300 kilometrin päähän Jablonné nad Orlicíin pikkusiskoni kaverin luokse. Junamatkan aikana näimme poikkileikkauksen Tsekeistä: junan ikkunasta katsottuna maa näyttäytyi vehreänä ja vuoristoisena maana. Lisäkipinää reissuun toi myös se, että Tsekin tasavalta oli kolmaskymmenes valtio, jonne olin armaat varpaani laskenut.
Perille päästyämme Jablonné nad Orlicí osoittautui söpöksi pikkukyläksi, jossa asui vajaat 3000 ihmistä. Keskusta koostui yhdestä päätiestä ja arviolta 15 parkkipaikasta. Palveluiden osalta Jablonnéssa oli muutama ruokakauppa (sulkivat muuten ovensa jo kello 17.30), kirjakauppa, vihannestori, pari ravintolaa ja apteekki. Pääosin rakennusten kivipinnat oli juuri maalattu valkoisiksi, puuosat mustiksi tai ruskeiksi sekä liikkeiden mainokset maalattu talojen seiniin. Söpön pikkukylän keskipisteenä oli iso puulusikka, johon laskettiin vettä ja täytyttyään se kaatui alaspäin valuttaen veden pois.
Ydinkeskustasta pari sataa metriä ylöspäin sijaitsevalla kukkulalla oli suurin osa kylän omakotitaloista, joiden pihat oli laitettu viimeisen päälle sieviksi. Poikkeuksena suomalaisiin omakotitaloihin talojen värimaailma oli hyvin kirjava ja samalla kadulla saattoi olla niin mintun, vaaleanpunaisen, limenvihreän kuin kullankeltaisen värisiä taloja. Henkilökohtaisesti tykkäsin alueen värikkyydestä, koska joka kulma näytti erilaiselta.
Keskustan toisella puolella talot olivat sen sijaan väreiltään hillitympiä, ja puutarhat tonttien pienuudesta johtuen pienempiä. Tälla alueella pihojen sijaan olikin panostettu talojen sisäänkäyntien suunnitteluun, sillä postiluukut, nimikyltit ja uudet ovet loivat alueelle tyylikkyyttä.
Keskustan ulkopuolelle, puron taakse sijoittuivat alueen maatilat ja viljelysalueet. Pikkusiskoni kaverin perheeltä kuulimme Jablonné nad Orlicín olevan työpaikkojen osalta lähes omavarainen, sillä melkeinpä kaikki paikalliset olivat töissä maatiloillaan tai polkupyörämatkan päässä toimivissa elektroniikka- ja rakennustuotteita valmistavissa tehtaissa. Lisäksi kylään oli eräs rikas prahalainen rakentanut komean hotellin mahtavine näköaloineen, keilaratoineen, minigolf-ratoineen, uima-altaineen, kuplahalleineen ja tenniskenttineen sekä hän oli myös panostanut kylän ravintolatarjontaan tuoden sinne brändinsä ravintolan. Turisteja kylään saapui pääosin naapuripitäjistä sekä kivenheiton päässä sijaitsevasta Puolasta.
Turisteja houkutellakseen Jablonné nad Orlicín korkeimmalle kohdalle noin 15 minuutin kiemuraisen ajomatkan päähän oli rakennettu näköalatorni, josta näki hyvällä säällä Puolaan saakka. Näköalatornin lisäksi rakennuksessa toimi Kramářova Chata -hotelli ravintola-, hyvinvointi- ja kauneuspalveluineen sekä pihamaalla asusteli kauriita poikineen. Hotellin pihalta pääsi myös vaeltamaan moneen suuntaan. Vaeltaminen olikin kylän yksi suurimmista matkailuvalteista.
Seuraavana päivänä kävimme vierailulla paikallisessa koulussa, syömässä pikkusiskoni kaverin perheen kanssa ja iltatuimaan valmistauduimme hyppäämään Prahaan vievään junaan. Huonoksi onneksemme Jablonnésta Ustí nad Orlicíin vievä juna olikin 10 minuuttia myöhässä, joten mahdollisuutemme ehtiä Prahaan vievään junaan vesittyivät. Kilttinä miehenä pikkusiskoni kaverin isä päätti kokeilla tuuria ja kyyditsi meidät naapurikylään pieniä ja kiemuraisia teitä pitkin. Kiire meillä nimittäin tulikin, sillä noin 20 minutin junamatkaan meni autolla reilut 30 minuuttia. Ustí nad Orlicíin päästyämme hyppäsimmekin heti poskisuudelmien jälkeen lähtevään junaan ja pääsimme kuin pääsimmekin lopulta takaisin Prahaan. Junassa istuessamme vitsailimmekin pikkusiskoni kanssa, että seikkailu virkistää mieltä ja nopeuttaa jalkoja. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti