Olen ollut tänään mökillä ihka ensimmäistä kertaa. Siellä oli melko hassua: oli nurmikkoa, uusia hajuja, korkeita puita, punainen mökki, muutama inisevä sääski ja kummallinen vettä virtaava joki. Mutta tiedättekös, mikä oli ehdottomasti parasta? No, antakaas, kun kerron tarinani ihan alusta asti.
Minut kiinnitettiin heti ensitöiksi naruun. Se oli mielestäni aivan liian lyhyt: en edes yltänyt joka nurkalle, vaikka nenään kantautui mitä houkuttelevampia tuoksuja. Järkytyksestä selvittyäni huomasin kuitenkin entisen hiekkalaatikon kohdalla pienen kasan hiekkaa. Katsoin sitä ihan kummissani. Mitähän tässä voisi puuhastella?
Kunnes päätin hieman kokeilla koiramaisilla vaistoillani etutassujen käyttöä - nehän toimivat, ja hiekka pöllysi aivan oikeaoppisesti.
Kaivoin, kaivoin ja kaivoin. Hiekkaa tuntui hiekkakankaassa olevan melko paljon. Siispä piti vain pistää enemmän tassua toisen eteen.
Ja sehän kannatti, sillä pikkuhiljaa vastaan alkoi tulla tummempaa maa-ainesta. Tässä vaiheessa omistajani kertoi minun pyllöttäneen rakkaassa kuopassani varsin tyylikkäänä. Emmekö me bichonit olekin niitä hienostokoiria?
Sellainen oli siis ensimmäinen mökkipäiväni. Mittanauha muuten näytti, että kaivamani kuoppa oli 20 cm syvä. Sama mitta kertoi minun olevan 22 cm korkea. Ei siis kovin huonosti näinkin pieneltä kaverilta. Odottakaas vain, kun kasvan isommaksi. ;P
Rakkaudella Diva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti