Laskeuduttuamme Lontooseen etsimme Gatwick Express -junan laiturin ja hyppäsimme junaan juuri ja juuri ennen pillin vihellystä. Se oli melkoinen temppu viiden hengen seurueelta, ja olisi ehkä järkevästi ajatellen voinut jäädä tekemättä. ;)
Vinkkinä junayhtiötä käyttäville voimme kuitenkin kertoa sen, että Gatwick Express -junalla matkatessa kannattaa ostaa liput valmiiksi yhtiön nettisivuilta, koska tällöin hinnat ovat huomattavasti halvemmat. Mekin saimme lippumme kolme kahden hinnalla -tarjouksella ja lisäksi alle 16-vuotiaat pääsivät junaan ilmaiseksi. Parasta yhtiössä oli myös se, että juna ajoi suoraan Victorian asemalle ilman pysähtymisiä jokaisella maitolaiturilla.
Hotelliin kirjautumisten jälkeen jätimme tavarat huoneisiimme ja lähdimme katsomaan Big Beniä, Parlamenttitaloa, Thames-jokea, pyörivää London Eye -maailmanpyörää sekä samalla käymään myös Victorian asemalla sijaitsevassa ruokakaupassa. Sää oli hyvin viileä, ja viima hytisytti sormiamme ja korviamme koko iltalenkin ajan. Maisemat kuitenkin lämmittivät mieltä ja Thames-joki peilasi kauniisti alueen valomerta. Parlamenttitalon juurella eräs seurueestamme myös näki sen, mitä oli halunnut nähdä vaatimattomasti kolmekymmentä vuotta: Big Benin ja Underground-kyltin. Mietimmekin juuri sillä hetkellä Antonin kanssa sitä, kuinka helppoa matkustaminen nykyään on!
Kolmas seurueemme jäsenistä sen sijaan oli kolmekymmentä vuotta haaveillut aidosta lontoolaisesta pub mealista. Iltakävelymme kruunasikin kieltä näyttävä hampurilainen, jonka pihvi oli mausteisin syömäni hampurilaispihvi. Salaattitarjonta hampurilaisen kyljessä oli perienglantilainen eli melko olematon.
Ensimmäisen illan perusteella Lontoo näyttäytyi sykkivänä ja kauniina kaupunkina, ja ainakin eräs kolmekymmentä vuotta Lontoon visiitista haaveillut oli onnellinen päästyään vihdoin unelmiensa kaupunkiin. Hotellille seuraavaa päivää suunnittelemaan palasimme reilusti seuraavan päivän puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti