Karkkilakko ohi

Totaalinen karkistakieltäytymisen aikakausi on tältä erää ohi, mutta fiilikset karkittomuudesta olivat niin hyvät, että olen päättänyt jatkaa samalla tiellä. Toki tästä edes sallin itselleni pienet herkkuhetket viikonloppuisin, mutta vain ja ainoastaan, jos tunnen pakottavaa tarvetta. Huvin vuoksi en enää ala ostella karkkia. :D

Jälkikäteen ajatellen kahden kuukauden karkkilakko ei itse asiassa ollutkaan kovin hankala. Suurena helpottavana tekijänä oli itsekurini, joka on välillä varsin vahva. Koen kuitenkin itsekurini kehittyneen alkuvuoden aikana entistä paremmaksi, mikä ei ole lainkaan huonompi juttu. Useimmiten pelkällä itsekurilla pääsee hyviin lopputuloksiin oli kyse sitten herkuttelusta tai vaikkapa opiskelusta. Toisena erittäin hyvänä näkökulmana pidän keksimäämme lomamatkaporkkanaa. Konkreettista tavoitetta kohti kulkiessa kaksi kuukauttakaan eivät tuntuneet niin pitkältä tai epämukavalta ajalta.

Positiivisena asiana koen myös sen, että olen löytänyt uusia herkkuja: rahka viinirypäleillä on superhyvää! Samoin erilaiset pirtelöt ovat erittäin hyviä ja vievät nopeasti makeannälän. Liikuntaharrastuksenikin pääsi ihan uusiin ulottuvuuksiin, vaikkakin muutamina viikkoina tuli liikuttua vain 2-3 kertaa. Onneksi sentään työpäivät vietän pääosin seisaallaan ja paikasta toiseen liikkuen, joten hyötyliikuntaa saa lähes koko päivän.

Mutta mitäs sitten tulevaisuudessa? Karkkilakko jatkuu kevennettynä, liikuntaa harrastan samaan tahtiin ja pyrin lisäämään vihreän teen juomista. Superfoodia olisi lisäksi mielenkiintoista kokeilla, koska se tuntuu olevan nykyisin niin suuri hitti. Pikkuhiljaa kotiimme ovatkin jo rantautuneet luomutuotteet, vaikka joskus viitisen vuotta sitten ihmettelin kuka niitä syö. Hihi, minä syön! Lihan osalta puolestaan olen alkanut suosimaan poroa, se on tosi namia!

Näiden ruokamuutosten ohella olen myös alkanut pohtia elämäni suuntaa ihan uudella tavalla. Ehkä nämä muutokset ja vaihtelut eivät olekaan huono asia, vaan ovat tuoneet elämäämme aivan uutta sisältöä. Näillä on hyvä jatkaa hetki eteenpäin ennen seuraavaa muutosta. :)

Yöpöytä

Varsovasta palattuamme olemme kaipailleet makuuhuoneeseemme yöpöytää. Mitään kovin massiivista ja painavaa emme tarvitse, vaan enemmänkin höyhenenkevyttä ja selkeälinjaista. Materiaalina lasi ja muovi miellyttäisivät minua eniten. Värin osalta valkoinen tai kirkas olisi paras vaihtoehto. Haaveilemme myös kovasti pöytien tekemisestä itse, sillä edellisistä rakennussuunnitelmistakin on jo pitkä aika (eikä muuten ole edelleenkään sitä koirankoppia olohuoneessa). :D

Selkeälinjaisen pöydän tekeminen olisi tällä hetkellä meillä päällimmäisenä mielessä, sillä tarpeisiimme riittäisi se, että pöytä toisi tilaa valaisimille ja mahdollisesti muutamalla kirjalle. Haluaisimme myös kokeilla pitkän tauon jälkeen akryylimuovin taivuttamista ja muotoilua. Kokemusta aiheesta ei ole kovinkaan paljon kertynyt, mutta perusideana on lämmittää muovia kuumailmapuhaltimella ja taivuttaa lämmennyt muovi uuteen muotoon.




Huono vaihtoehto ei myöskään olisi umpikuutioyöpöytä, sillä silloin pöydän sisus ei keräisi niin nopeasti pölyä. Mitään hyllyllistä "perusyöpöytää" emme halua, sillä pölynpyyhintää meillä on jo valmiiksi ihan riittävästi.

Yksinkertaisimpana vaihtoehtona näkisimme myös kolmesta osasta kasatun pöytäkehikon, joka päällystettäisiin nahalla. Ainoa miinuspuoli tässä nahkapäällysteisessä pöydässä olisi se, ettei meidän makuuhuoneessa ole mitään muuta nahkapäällysteistä..ellemme sitten innostuisi verhoamaan sänkyämmekin nahkajäljitelmällä. ;P

Lähdenpäs sulattelemaan ideoita töihin. Mukavaa alkanutta viikkoa!



Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Varsovaa vähän joka suunnasta

Viimeinen kuvasarja Varsovan matkaltamme esittelee Varsovaa vähän joka suunnasta. Loppukaneettina Varsova-postauksille haluamme sanoa sen, että Varsova on ehdottomasti hyvä vaihtoehto viikonloppulomakohteeksi. Siellä on helppo liikkua jalan, bussiyhteydet kentältä keskustaan ja keskustan alueella ovat hyvät, hintataso on matala, ruoka maittavaa ja kaupungin kulttuuritarjonta laaja. Veikkaisinpa, että kaupungista löytyy jokaiselle jotakin: shoppailua, kulttuuria, historiaa, biletystä, virtaavaa vettä ja tiheät junayhteydet muihin lähialueen kaupunkeihin. Kielen osalta ei tarvitse myöskään olla huolissaan, sillä Varsovassa puhutaan hyvin englantia. Saksalla ja venäjällä pärjää myös erittäin hyvin, sillä etenkin vanhempi väki puhuu paremmin näitä kahta kieltä kuin englantia. Turvallisuuden osalta kaupunki on myös erittäin hyvä vaihtoehto, sillä paikallisia poliiseja on joka kulmalla, emmekä nähneet mitään epäilyttävää tai pelottavaa koko reissulla.

Makeaa ja suolaista Varsovaa

Varsovan kahvila- ja ravintolakulttuuri miellytti meitä koko matkan ajan. Erityismaininta kuuluut kaupungin vuonna 1869 perustetulle A. Bliklen kahvilalle. Tyylikäs ja historiaansa kunnioittava pieni kahvila tarjosi meille puolan jälkiruokakulttuuriin satoja vuosia kuuluneita munkkeja. Lisäksi maistelimme A. Blicken omaa tryffeliä, nams.

 
Viikonlopun aikana kävimme myös maistelemassa paikallisen meksikolaisravintolaketjun pihviaterioita. Annokset olivat suuria, ja tilaamani salaatti ihan uusi kokemus. En ollut nimittäin ennen maistellut curry-kastikkeella kuorrutettua salaattia. Kuulostaa yhtä hyvältä kuin maistui, mutta nälän se vei. Toisena päivänä puolestaan maistelimme tacoja. Hassuinta taco-ravintolassa oli se, että tarjoilija halusi selittää englanniksi meille ruokien sisältöjä, mutta ei hänen selityksessään kyllä ollut päätä eikä häntää. Taisimmepa kuulla vain muutaman englanninkielisen sanan koko selityksestä. Lopulta totesimme vain ruoan kuulostavan hyvälle ja otimme sen. Hyvää se olikin. Lime kruunasi kaiken!

Olutkulttuurin osalta kohtalo ilmeisesti yritti muistuttaa meitä eräästä saksalaisesta perinnejuhlasta, jonne emme ole vielä kertaakaan menneet. Lämmin olut tarjoiltiin nimittäin Oktoberfestin tuopista. Aah, tuonne sitä pitäisi joskus päästä! Ulmin olutfestivaalitkin olivat jo näkemisen ja kokemisen arvoiset, niin mitä olisivatkaan Oktoberfestit!

Puolalaisia ruokia kaipaavina kävelimme viimeisenä iltana yhteen kaupungin arvostetuimmista Pieroge-ravintoloista ja tilasimme lautasellisen puolalaisia perinneruokia. Pierogi on vehnätasku, jonka sisälle saimme valita mieleisiämme täytteitä: sieniä, kaalta, lihaa, kasviksia, kalkkunaa ja juustoja. Aika tuhteja olivat nämä herkut, mutta ehdottomasti hyvä kokemus. Suosittelemme lämpimästi kokeilemaan! Kaalikääryleet olisivat varmasti myös olleet hyvä kokemus, ensi kerralla sitten. 

Varsovan uutta kaupunkia

Varsovan uudempi kaupungin osa, Centrum, oli rakentunut kokonaisuudessaan hillittömän suuren ja mielipiteitä jakavan Kulttuuripalatsin ympärille. Kulttuuripalatsihan on Neuvostoliiton lahja Puolalle, minkä vuoksi hyvinkin moni puolalainen vihaa rakennusta yli kaiken. Yksi suurimmista syistä vihalle lienee se, että useampi asuintalokortteli oli ajettu maantasalle, jotta tämä suurensuuri maamerkki oli saatu rakennettua.

Sisältä Kulttuuripalatsi oli moneen osaan jaettu: oli teatteria, julkista tilaa, kokoustilaa ja edustustilaa. Kaikenkaikkiaan sisustus oli aika karu: marmoria lattiasta kattoon, jykeviä kattokruunuja ja kipsikoristeita. Kauniiksi rakennusta ei todellakaan voinut sanoa, enemmänkin adjektiivit karu ja kolkko kuvaavat sitä huomattavasti paremmin. 

Kulttuuripalatsin historia ja vaikutus kiinnostivat minua oikeastaan enemmän kuin mikään muu  Centralin alueella. Siksi teinkin tiedonhakua aiheesta löytäen hauskan sanonnan "Kauniin Varsovan näkee vain Kulttuuripalatsin katolta, koska silloin katselija ei näe Kulttuuripalatsia". Sanonnan siivittämänä kävimmekin kurkkimassa Kulttuuripalatsin näköalatasanteelta. Sumun seasta näimme taloja, pilvenpiirtäjiä ja mainoskylttejä. Olisi kiva palata kaupunkiin takaisin keväämmällä katsomaan, miltä puistot näyttävät ylhäältäpäin.

Neuvostoliittolahjan lisäksi Centrumista löytyi Galleria-kauppakeskus, paljon kaviloita ja ravintoloita sekä upea kauppakeskus Zlote Tarracy. Sinne suuntasimmekin suoraan palatsikierrokselta, sillä sen erikoinen katto näkyi ylhäältä käsinkin - ja erikoinen se tosiaan olikin: kolme lasipäällysteistä pahkuraa yhdistivät aaltomaisesti kolme rakennusta toisiinsa. Wooow, sanon minä!

Toinen wow-henkäys tuli, kun siirryimme ostoskasseinemme takaisin pihalle pimeään iltaan. Alue oli muuttunut kertaheitolla, ja aiemmin niin ankea Kulttuuripalatsi valaistu iloisesti sateenkaaren, sinisen ja violetin väreillä. Keskustan pilvenpiirtäjät olivat myös saaneet valokorut päällensä ja luistinradalla soi musiikki. Aiemmin niin hiljainen kaupunki tuntui heränneet eloon pimeyden laskeuduttua.

Kotiinpäin kävellessä ihastelimme vanhan kaupungin keltaista iltavalaistusta. Ihmettelimme samalla, kuinka tunnelma muuttui kertaheitolla. Musiikin ja ihmispaljouden loputtua kaupunki oli kuin unessa. Siksi haimmekin matkaamme hieman jännitystä kuljeskelemalla pimeillä ja kapeilla kujilla. Oli oikeastaan hauskaa uhmata turvallisuudentunnetta ja jännittää jokaisen kulman kohdalla. Pienet ne on ilot ihmisellä. :D