Dachausta matkamme jatkui autobahnoja ja pikkuteitä pitkin Füsseniin ja sieltä edelleen Neuschwansteinin linnalle. Minulla oli linnan suhteen suuria odotuksia, sillä kesällä ilmestyneessä Mondossa esiteltiin linnaa seuraavin sanoin.
"Neuschwansteinin linnaa pidetään maailman kauneimpana linnana. Sen satumaiset torit kohoavat vuoristometsän keskellä Etelä-Saksassa. Linna toimi esikuvana Prinsessa Ruususen satulinnalle Disneyn elokuvissa."
Meidän tuurilla toinen puoli linnasta oli tietenkin paketoitu remonttia varten. Linnan upea sijainti tuli kuitenkin hyvin esille, ja sitä oli helppo kuvata toisella puolella vuorten välissä olevalta sillalta. Maisemat linnalta alaspäin olivat myös upeat! Ruska-aikaan alue on kuulemma vieläkin upeampi, kun maaruska värjää maiseman punakeltaiseksi.
"Vuonna 1892 valmistunutta linnaa ei rakennettu suojaksi sotia, vaan harmaata arkea vastaan. Ritariromantiikasta viehättynyt Baijerin kuningas Ludvig II suunnitteli linnan kodikseen, jossa hän voisi elää keskellä fantasiamaailmaa."
Sisältä linna oli juuri kuin Prinsessa Ruusunen -elokuvassa. Kaarevat katot, koristelliset kattomaalaukset, pyöreät oviaukot, jättimäisiä kattokruunuja ja kullattuja huoneita. Kuvia linnasta ei saanut sisältä ottaa, mutta löytyipä netistä video, joka esittelee Ludvigin sisustusmakua.
"Ludvig ei ehtinyt asua linnassaan kuin puoli vuotta, kun aateliset vangitsivat hänet syyttäen kuningasta mielenvikaisuudesta. Ludvigin muut suurelliset rakennushankkeet olivat nimittäin tyhjentäneet valtion kirstun. Pian vangitsemisensa jälkeen Ludvig hukkui järveen. Linna avattiin yleisölle heti Ludvigin kuoleman jälkeen, jotta pääsymaksujen avulla saataisiin takaisin edes osa rakentamiseen kuluneista varoista."
Neuschwansteinin linnan vieressä oli myös toinen Ludvigin elämään liittyvä linna, hänen lapsuudenkotinsa. Sinne emme kuitenkaan enää samanpäivän aikana olisi millään ehtineet. Niinpä Hohenschwangaun linna jäi meiltä tällä kertaa kokonaan näkemättä. Sen sijaan Neuschwansteinin linnalta avautuvia maisemia ihastelimme pienen tovin ja mietimme, miksi suomalainen maisema ei ole koskaan yhtä siisti. Suomalaisten maatilojen pihoilla on lähes aina todella paljon koneita ja muita tavaroita. Missähän saksalaiset niitä säilyttävät, kun laitteita ei näy pihoilla?
Sen sijaan ehdimme ajella juuri ja juuri takaisin Müncheniin ja palauttaa auton Hauptbahnhofille. Kokonaisuudessaan mittariin kertyi reilut 400 kilometriä. Erikoisinta Saksan liikenteessä oli kuitenkin se, että pimeän tullen huomasimme katujen reunoilta puuttuvan katulamput. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti