Dachaun keskitysleiri

Oktoberfest-reissumme starttasi auton vuokraamisella ja matkalla Dachaun keskitysleirille. Leiri toki oli räjäytetty taivaantuuliin ennen amerikkalaisten saapumista, mutta jälkikäteen se oli rekonsturoitu kuvien ja tietojen perusteella museoksi. Vaikka emme siis täyden aitoa nähneetkään, oli keskitysleirillä kävely ajatuksia herättävää. Voin vain kuvitella, kuinka paljon ajatuksia päässäni pyörisi, jos kävisin Auswitchissa.

 

Alueella oli alunperin ollut 30 parakkia, mutta museotarkoituksessa niitä oli rakennettu uudelleen vain kaksi. Toinen parakki esitteli asuinoloja ja toinen lääketieteellisiä kokeita. Ei mitenkään mieltäylentäviä rakennuksia! Lääketieteellisten tutkimusten kertomukset ja kuvat olivat enemmän kuin järkyttäviä. Ei myöskään ollut mitenkään mairittelevaa lukea, millaisissa oloissa asukkaat olivat asuneet ja eläneet. Vaatteina heillä oli koko ajan olleet ne, mitkä heillä oli tullessaan päällä, ruokaa oli tarjolla niukasti, mutta sitä oli kuitenkin ostettavissa lisää (niin, millä maksu?). Yösija sen sijaan näytti tilavalle, kunnes tajusin yhden sängyn olleen useamman kuin yhden ihmisten nukkumasija. Rakennuksiin oli myös tullut vain ja ainoastaan kylmää vettä, hyrr. Käsienpesualtaalla puolestaan oli peseytymisen lisäksi tehty myös erilaisia lääketieteellisiä testejä.

Alueella oli myös "pikatie pois", johon useampi toivonsa menettänyt oli juossut - sähköaita. Siivousta helpottaakseen saksalaiset olivat kaivaneet aidan viereen ojan, jonne juoksijat sähköshokin jälkeen tipahtivat. Karmeaa.

Karmein paikka ehdottomasti oli kuitenkin krematorio...

...jonka ensimmäisessä huoneessa ihmisille oli annettu "suihkussakäymisen" toimintaohjeet. Kuvassakin näkyvässä toisessa huoneessa puolestaan ohjeistettiin ihmiset riisumaan vaatteensa ja viikkaamaan ne nätisti.

Suihkuhuoneeseen heidät teljettiin ovien taakse ja kaasuhanat auki.

Suihkun jälkeen ruumiit ulos suihkuhuoneesta ja kasaksi lattialle. Uudet ihmiset samantien "suihkuun".

Lopulta ruumiit kuumiin uuneihin kaksi tai kolme päällekkäin. Uuni oli niin kuuma, ettei jäljelle jäänyt kuin tuhkaa. Tuhkat ulos, ja uudet ruumiit sisään.

Kaikista kuolleista pidettiin myös tarkasti kirjaa. Nimet, syntymäajat, kuolintapa ja kuolinaika merkittiin kirjoihin ja kansiin. 

Järkyttävä kokemus ja vielä järkyttävämpi postaus. Ei ihme, että osa ihmisistä ei halua koskaan käydä keskitysleirillä saati ajatella asiaa tarkemmin. Toivottavasti en näe tästä ensi yönä unta. Ensi kerralla hieman mukavempia aiheita.