torstai 10. toukokuuta 2012

Global InterRail: Manchester




Melkeinhän sitä viikko jo oltiinkin ilman matkapostauksia. Aikamoinen saavutus. Nyt kuitenkin jatketaan Global InterRail -postausten osalta, jotta jossain vaiheessa päästäisiin jo loppuunkin. :D

Lillestä jatkoimme siis matkaamme Englannin kanaalin ali ensin Lontooseen ja sieltä lähes samantien Manchesteriin. Lille-Lontoo -junaan pääseminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Liput ensinnäkin oli pitänyt varata jo viikkoa aiemmin puhelimitse: reilipassien avulla saimme lipuista alennusta, joten ensimmäisenä piti käydä näyttämässä lipputiskillä reilipasseja, jotta saisimme tulostetut liput alennettuun hintaan. Lippujemme kanssa pääsimme jonottamaan EU-tulliin ja heti perään UK:n tulliin. Tullien jälkeen vielä pari henkilöä tarkasti liput, kävelimme lippuja tsekkaavan portin läpi ja lopuksi vielä turvatarkastuksen kautta. Meininki asemalla oli kuin tiukalla lentokentällä, paitsi etten ole koskaan joutunut edes lentokentällä niin moneen tarkastukseen. Toki viimeisillä kolmella lennolla olen joka kerta joutunut tarkastettavaksi. Koskaan ei ole löytynyt syytä, miksi piippaan turvaportissa. :D



Luotijunaan päästyämme vielä yksi virkailija kävi tarkastamassa liput. Vasta sen jälkeen juna sulki ovensa, paineisti sisäilman, kiihdytti vauhtiin ja suhahti kanaalin alle. Vuonna 1994 käyttöönotettu junaliikennetunneli on noin 50 kilometrin mittainen. Matkasta 38 kilometriä kuljetaan Englannin kanaalin alla 40 metriä merenpohjan alapuolella. En ollut koskaan käynyt vastaavanlaisessa tunnelissa, joten aluksi matka jännitti. Pimeyden keskellä matka-aika oli kuitenkin vain noin puoli tuntia, jonka jälkeen palauduimme takaisin maanpinnalle ja jatkoimme matkaamme London St Pancrasin rautatieasemalle. Oikeastaan matka ei tuntunutkaan missään: kyyti oli tasainen ja maisema tasaisen musta. Sää UK:n puolella sen sijaan oli sateinen. Se ei kuitenkaan pahemmin haitannut, koska uskoimme säätilan paranevan seuraavaksi päiväksi.




Perillä Lontoossa kävimme syömässä, ihastelimme keskustan shoppailukatuja, varoimme gappiä ja hyppäsimme illan tullen seuraavaan junaan. Matka Manchesteriin kesti noin kolme tuntia. Aika kului varsin hyvin höyhensaaren tapahtumia katsellessa.






Manchesterissa olimme perillä iltatuimaan. Kiertelimme katuja etsien hotelliamme. Kävelimme edestakaisin, sillä Anton ei voinut uskoa hotellin sijaitsevan keskellä baarialuetta. Hotellikuvauksessa nimittäin luki majatalomme sijaitsevan perheen pitämän ravintolan yläkerrassa. Heh, niinhän se sijaitsi, mutta perhe koostui kahdesta miehestä ja heidän miehille suunnatusta baaristaan. Tunnelma baarissa oli muuten tosi hassu. Siellä oli tiskillä turvavälinettä jos jonkinlaista, paljon mainoslehtisiä, seinät koristeltu taidokkailla kuvilla, katossa sateenkaarilippuja ja eteistilan seinät täynnä Gay Pride -mainoksia. Nauroinkin Antonille, että varsin mielenkiintoinen valinta noin niin kuin miehen valitsemaksi hotelliksi. :P





Nähtävää öisessä Manchesterissa oli keskustan liikkeiden, pimeiden kujien ja valaistun maailmanpyörän verran. Kävimme myös kurkkaamassa kiinalaista kaupunginosaa sekä nautiskelimme yhden huurteisen alakertamme baarissa.




Huurteisen jälkeen meillä ei kuitenkaan ollut enää mahdollisuutta kiertää velvollisuuksiamme, vaan kokosimme potkulautamme ja lähdimme käsin piirretyn kartan avulla suunnistamaan nettikahvilaan. Seuraavana päivänä meillä oli nimittäin varattuna laivamatka Irlannin puolelle Dubliniin. Hotelli kuitenkin puuttui.

Vesisateen armottomasti piiskatessa kasvoja potkuttelimme pari kilometriä avoinna olevaan nettikahvilaan. Perille päästyämme sade taukosi, saimme hotellin varattua, kävimme ruokaostoksilla kaupassa ja lähdimme takaisin hotellille. Tietenkin sade alkoi silloin uudelleen. Parasta sateessa oli kuitenkin se, että koko kaupunki alkoi kimmeltää kauniisti. :)



Yö baarin yläkerrassa oli yllättävän rauhallinen. Olin jo varautunut kaivamaan korvatulpat rinkasta, mutta musiikki hiljeni yhdentoista jälkeen. Aamulla saimme reissumme parhaan aamiaisen pöytään tarjoiltuna ja meitä varten kokattuna. Siinä oli lihaisaa pekonia, paistettua munaa, makkara, keitettyjä tomaatteja sekä valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Kaiken kruunasi appelsiinimehu, englantilainen tee ja kaksi paahtoleipää. Tällä jaksoi pitkälle päivää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti