Salzburgissa valvotun yön jälkeen nukuimme Münchenissa vain pari tuntia ennen kuin jälleen etsimme istumapaikkoja junassa. Tällä kertaa suuntana oli noin tunnin junamatkan päässä sijaitseva Ulmin kaupunki. Paikkakunta on monelle suomalaiselle tuttu Nokian toimipisteen vuoksi. Sen vuoksi meilläkin oli kaupungissa tuttuja, joten oli luontevaa käydä heillä kylässä.
Perille päästyämme tuttumme tuli meitä vastaan ja opasti asunnolleen. Siellä oli poikamiehellä 90-neliöinen keskusta-asunto lähes kirkon juurella. Koska kirkko sijaitsee ihan ydinkeskustassa, ei koti olisi voinut olla paremmalla paikalla.
Ensimmäisenä päivänä vaihdoimme kuulumisia, kävimme tutustumassa kaupunkiin, jätimme valokuvauksen vähemmälle ja kävimme syömässä pitkästä aikaa kunnon pihviä. Nams, nams. Kaikkien niiden hamppareiden jälkeen sisäfile maistui erittäin hyvälle! Hassuinta ruokapaikassa oli se, että maksuvaiheen tullen tarjoilija kysyi tutultamme, pistetäänkö firman piikkiin. Hihi, sehän se olisikin ollut temppu. :D
Täydellä vatsalla suuntasimme sateenkaaren päähän olutfestivaaleille ja tivolialueelle. Parin viikon jälkeen olikin mukava rentoutua ja vain seurata johtajaa. Meidän ei tarvinnut itse katsella lainkaan karttaa, jes! Tivolialueella puolestaan annoimme lapsuuden palautua mieleen ja kävimme lähes joka laitteessa. Rahaa kului, mutta hauskaa oli! Erityisen hauskaa oli psykedeeliatalossa, jossa kuljettiin maailmaavääristävät lasit päässä. Taisimmepa kulkea kyseiset lasit päässä vähän pitemmällekin. Maailma näytti hieman erille.
Lapsuusmuisteloiden jälkeen suuntasimme aikuisten hoitopaikkaan, jonne lapset saattoivat vanhempansa jättää mennessään laitteisiin. Tivolialueen keskellä oli nimittäin tirolilainen anniskelupaikka Biergarten. Litran tuopit miehille, bacardi cola minulle. Tosin yritin kovasti tilata pelkkää colaa, mutta tarjoilija suostui tuomaan vain ja ainoastaan bacardi colaa - sitä siis. Taustalla näkyvät henkilöt esittelivät meille saksalaisten yhteislaulu- ja tanssitaitoja. Ei ne saksan tunneilla katsotut Das ist Deutschland -jaksot väärässä olleet tästä saksalaisesta yhteisöllisyydestä. Prost, tuopin kolautus pöytään ja kulaus tuntui olevan paikallisille hyvin hallussa. :D
Ilta jatkui vielä täyteenahdetussa perisaksalaisessa baarissa ja tyylikkäässä yökerhossa. Yökerhon sisäänpääsymaksu oli 20 euroa - harvemmin tulee sellaisia summia maksettua sisälle, mutta ehdottomasti hyvä kokemus! Ei taida olla meillä Suomessa sitä klubia vastaavaa paikkaa missään! Tanssijattaretkin olivat kerääntyneet kerroksiin kuin kermakakun koristeet. :D
Seuraavana päivänä olutfestivaalit jatkuivat keskustaan kokoontuneilla esiintyjillä. Näimmepä myös paikallisten opiskelijoiden aikaansaannoksen BierBiken. Se oli kulkuväline, jossa jokainen istuja polki polkimia ja niin kauan kuin polkimia jaksoi polkea, tuli hanasta olutta. Perisaksalainen keksintö. Iltapäivällä kävimme myös Neu-Ulmin puolella kaupungin vanhimmassa Biergartenissa. Aurinkoisella säällä nämä puutarhajuottolat olivat kyllä tosi mukavia paikkoja. Maskottimme Nemppa pääsi samalla vähän irrottelemaan. :D
Pelkkään olueen ei kuitenkaan visiittimme Ulmissa kiteytynyt, vaan kiipesimme myös kirkon katolle. Ulmer Domin kirkontorni on muuten maailman korkein. Loppupäästä ylös johtavat portaat olivat myös erittäin kapeat. Näkymät puolestaan olivat hyvin saksalaiset; punakattoisia, kapeapohjaisia taloja vierivieressä.
Kokonaisuudessaan vietimme Ulmissa kolme ihanan rentouttavaa päivää. Aikatauluja suunnitellessamme totesimme lomamme olevan jo puolen välin paremmalla puolella. Nopeasti oli aika kyllä mennyt, mutta erittäin paljon olimme jo ehtineet nähdä ja kokea. Missatut junat ja yö tuntemattomassa kaupungissa eivät enää paljoa painaneet, sillä olimme saaneet kurottua univelkaa kiinni. Kiitokset vain edelleen Jarmolle kaikesta vieraanvaraisuudesta. Ulm on kyllä saksalaisista kaupungeista ehkä yksi mukavimmista. Paljon nätimpi ainakin kuin Berliini. ;P
Ainoa asia, joka meitä jäi suunnattomasti harmittamaan oli se, ettemme ehtineet jäädä katsomaan Ulmer Nabadaa. Tapahtuma oli kaupungille niin tärkeä, että suurin osa työntekijöistä otti vapaapäivän ja tuli Tonavan varteen katsomaan laivoja. Nabadassa nimittäin jokainen sai soudella Tonavassa itse väsäämällään paatilla, ja paras paatti palkittiin hyvillä palkinnoilla. Meillä tilaisuus jäi kuitenkin väliin, sillä aikataulumme mukaisesti meidän piti olla jo kahden päivän päästä Manchesterissa. Niinpä ei auttanut kuin hypätä junaan ja ajaa Saksan ja Ranskan läpi ensin Pariisiin ja jatkaa sieltä Lilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti