Firenzessä hyvin nukkuneina jatkoimme matkaamme junalla suoraan Cannesiin. Matkaa oli kilometreissä melko vähän, mutta taajamajunilla matka-ajaksi koitui lopulta reilut 12 tuntia. Vaihtoja matkalle sattui neljä: ensimmäinen La Speziassa, toinen Genevessä, kolmas Ventimigliassa ja neljäs Monaco Monte Carlossa.
Vaihtojen ja upeiden maisemien myötä matkustaminen oli rentouttavaa, mutta sattuipa meille silti Ventimigliassa aluksi harmittava mutta lopulta hauska kommellus. Unohdimme nimittäin liikkumista helpottaneen potkulautamme junan penkin alle. Huomasimme asian vasta, kun aloimme ajankuluksi puntaroida matkatavaroitamme. Salamana juoksimmekin takaisin laiturille, Anton hyppäsi lähimmästä ovesta sisälle ja juoksi pitkin junanvaunuja kohti istumapaikkojamme. Oikeiden penkkien kohdalla hän kyykistyi katsomaan lautaa. No, eihän se siellä ollut, koska juna oli jo ehtinyt vaihtua. Samalla tämä raiteella oleva juna alkoi näyttää lähtemisen merkkejä ja Antonille tuli enemmän kuin kiire. Hän pinkoi minkä ehti etsien avointa ovea. Minä juoksin puolestaan laiturilla samaan tahtiin ja yritin auttaa oven etsinnässä. Vasta viimeinen ovi avautui ja Anton pääsi junasta ulos. Naurussa oli pidäteltävää heti, kun mies oli turvallisesti takaisin laiturilla. Tilanne muistutti aivan täydellisesti intialaista Jab we met -elokuvaa. :D
Huvittuneina ehdimme suunnata hetkeksi Ventimiglian kaupunkiin. Se oli pieni ja söpö. Keltaisia, oransseja ja ruskeita rakennuksia, kaksisuuntaisia autoteitä ja muutamia kahviloita. Kaupunkia ympäröivälle vuorelle olisi ollut hauska kiivetä. Aika ei kuitenkaan ihan siihen riittänyt, joten katselimme vuorta kaupungista käsin.
Päivän viimeinen junamatka Ventimigliasta Monaco Monte Carlon kautta Ranskan filmifestivaalikaupunki Cannesiin kesti reilut kaksi tuntia. Matkan aikana näimme jo vilauksen Monacon upeudesta, Nizzan takorautaisesta rautatieasemasta ja Ranskan rivieran lukuisista rannoista. Olisimme halunneet pysähtyä lähes jokaiselle rannalle kokeilemaan veden lämpötilaa.
Perille päästyämme ilta jo hämärsi. Etsimme hotellimme, majoituimme huoneeseemme ja suuntasimme suoraan rannalle ja värivaloin valaistulle rantabulevardille. Tässä vaiheessa tuntui kuin olisi olleet matkalla jo enemmän kuin kuusi päivää. Kaiken kruunasi lämmin merivesi ja upeat yövalaistukset. Olimme jälleen saavuttaneet yhden tavoitteistamme - päässeet Ranskan rivieralle!
Seuraava aamu alkoi visiitillä paikallisella hedelmä-, marja- ja vihannestorilla. Ostimme mansikoita, vadelmia, persikoita ja kirsikkatomaatteja. Niillä ja leipomosta haetuilla sämpylöillä pärjäsi jo pitkälle iltapäivään asti. Euroopassa reissatessa olemme aina ihastelleet tori- ja leipomokulttuuria. Kuinka hyviä ne tuoreet leivät, hedelmät, marjat ja vihannekset ovatkaan!
Cannesin festivaalitalo
Rantaa kohti kävellessämme kävimme katsomassa Cannesin kuuluisinta rakennusta eli filmifestivaalien pitopaikkaa. Osittain olin aika yllättynyt, kuinka tavanomaiselle ja rumalle rakennus näytti. Olin aina ajatellut sen olevan superhieno lasipytinki tai historiallisen pramea, mutta se olikin tällainen 70-luvun laatikko. Kaduilla sen sijaan oli paljon jännää nähtävää, sillä kuuluisat näyttelijät olivat jättäneet kaupunkiin oman kädenjälkensä. Bongasimme ensimmäisten jälkien joukosta The Pink Pantherin.
Rantabulevardilla puolestaan saimme osallistua vanhojen autojen esittelyajoihin. Paikalla oli paljon armeijan kalustoa, museoautoja, moottoripyöriä sekä aikakauden mukaisesti pukeutuneita kuljettajia. Olikin hienoa pysähtyä hetkeksi seuraamaan ajoneuvojen etenemistä ja katselemaan hienoja asuja.
Ranskan rivieraa varten olimme laskeskelleet käyttävämme noin 2-3 päivää, mutta saatuamme tietää Monacossa järjestettävästä ilotulitusosakilpailusta varasimme vielä yhden lisäyön hotelliimme. Se kyllä kannatti, sillä 30 minuuttia kestänyt musiikintahtiin toteutettu ilotulitus oli fantastinen! Kyllä ne monacolaiset osaavat keksiä kansalle huvituksia! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti