keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Wonders of China part 5







Hutong-alueella pyöriminen ei meille vielä riittänyt, vaan etsimme lisää pekingiläistä elämänmenoa Houhai-järveltä. Kalastus vaikutti olevan yksi elinkeino, joten kalastajia istui rivissä toistakymmentä. Olikin hauska seurata, millaisilla viritelmillä paikalliset tukivat vapansa järven betonireunukselle. Oli erilaista kolmiotukea, pari ritsanmallista tukea ja muutama istuinjakkarasta rakennettu tuki. Pääasia kuitenkin näytti olevan se, että kalastajat istuivat vierekkäin ja hoitivat samalla sosiaalista elämäänsä. Yhteisöllisyyttä tuki vieläpä se, että kalastajille tuotiin eväät rannalle, jotta he pystyivät istumaan kalassa koko päivän.






Mutta mikäs niillä kalastajille olikaan istuessa, kun saivat ihailla järven takana olevaa paviljonkia. Me ainakin katselimme paviljonkia pitkään ja hartaasti, sillä tällaisia ei meilläpäin pahemmin näy. Pelkkä paviljonki ei kuitenkaan ollut paikallisille riittänyt, vaan järvellä ajoi myös paviljonkivene. Se se vasta olikin uljas jahti!


 Houhai-järven rantapaviljonkeja



  Beijongin paviljonkialue





Paviljonkeja Houhai-järven alueella oli useampia. Yhteinen asia kaikille paviljongeille oli kuitenkin se, että niiden ympäristössä oli aina vettä joko aidossa järvessä tai tekojärvessä. Kokonaisuudessaan paviljonkialueet olivat erittäin miellyttäviä kokemuksia. Alueet olivat aina viimeisen päälle koristeellisia, paviljonkien puuosat täynnä maalauksia ja lempeä tuuli tuiversi rakennusten läpi. Sillatkin olivat  lähestulkoon aina valkoisia ja lohikäärmeillä koristeltuja. 






Paviljonkien läheisyydestä löysimme myös Beijong-alueeseen liittyvän temppelin vartijoineen ja Buddhineen. Lohikäärmevartijat olivatkin isoja ja pelottavia. Tuskin edes pahat henget uskaltavat saapua portista sisälle, kun nämä onnen symbolit vartioivat ovella. ;P

Buddha sen sijaan istui tyytyväisenä omalla paikallaan ihmisten jättämien rukouslaattojen keskellä. Osa laatoista oli myös kiinnitetty läheiseen puuhun, jossa ne ylväästi liikkuivat tuulen mukana.



Houhai-järvellä vietetyssä päivässä kuitenkin kaikista parasta oli tuuli. Pekingissä nimittäin tuulee harvoin, joten pienikin tuulenvire sai ilmaa edes vähän liikkumaan. Ilmanlaadun osalta matkustusajankohtamme oli yksi huonoimmista, sillä paikallistenkin mukaan elokuussa ilma on erittäin sumuinen. Saasteet eivät nimittäin pääse matalapaineen takia nousemaan vuorten yli, joten taivas oli koko lomamme ajan sumun peitossa. Lieneeköhän temppelin edessä rukousta maahan kirjoittanut henkilö toivonut parempaa ilmanlaatua, ken tietää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti