Edinburgh - tuo monikerroksinen kivikaupunki, jonka historian havina on edelleenkin aistittavissa.
Katukuva kaupungista on erittäin jännä, sillä kaupunki on osittain kaksikerroksinen. Kaksikerroksisuus näkyy siinä, että osa kaduista kulkee 100 metriä muita katuja alempana. Tämä "alakaupunki" ei kuitenkaan ole mitenkään sen huonompi kuin yläpuolellakaan oleva kaupunki, vaan kaupungin kaksikerroksisuus juontaa juurensa 1600-luvulta saakka. Tällöin alkuperäisten talojen katot oli purettu ja kattojen tilalle rakennettu perustukset uusille taloille. Alkuperäiset talot jäivät siis kirjaimellisesti uusien alle, ja näin vanhan kaupungin keskusta ja The Royal Mile saatiin nostettua korkeammalle. Kaupungin laitamat sen sijaan jäivät alkuperäiselle tasolleen, jonka vuoksi ne ovat edelleen 100 metriä matalemmalla kuin The Royal Milen eli vanhan kaupungin keskusta-alue.
Kaksikerroksisuus onkin tarjonnut paljon, paljon mahdollisuuksia kummituksille ja selittämättömille tapahtumille. Lisäksi The Royal Milen alle jäänyt kaupunki on jo itsessaan erityinen nähtävyys. Vähemmälle huomiolle eivät kuitenkaan jääneet kaupungin kapeat, jyrkät ja pimeät kujat, jotka tarjoavat mahdollisuuden pienelle pelolle ja jännitykselle. ;P
Mary King's Close -maanalainen kaupunki
Ihan oman kappaleensa tässä postauksessa saa kunnioitetusti Mary King's Closen vanha maanalainen kaupunki, jossa on jopa 7-kerroksia taloja. Siellä ne tosiaan olivat: vanhat kadut, puurakenteiset kerrostalot, ikkunattomat asunnot, 1600-luvulla maalatut seinät ja tapetoidut korosteseinät. Jopa yksi vesivessa kaupungista löytyi - ja kaikki tämä oikeasti uusien kerrostalojen perustusten alla. Ei siis käytännössä maan alla, mutta eipä voisi sanoa, että olisimme olleet maan päälläkään.
Neljäsataa vuotta sitten ihmiset olivat eläneet erittäin ahtaasti - sen näki ja tunsi maanalaisessa kaupungissa. Erikoisuutena oli lisäksi se, että asuntojen sisäkatot oli tehty ihmisten tuhkasta. Ikkunoita asunnoissa ei ollut: ensinnäkin ikkunat olivat kalliita, ja toiseksi niistä piti myös maksaa ikkunaveroa. Oviakaan asunnoissa ei ollut, pelkkä oviaukko, josta sisään tulivat kaikki elukat. Sen vuoksi alimman kerroksen asunnot olivat halvimpia, mutta yllätykseksemme ylimmän kerroksen asunnot olivat myös halpoja. Rikkaimmat asuivat siis keskimmäisissä kerroksissa. Syynä tähän oli se, että asuntoihin ei mennyt portaita, vaan pelkät "palotikkaat", jolloin ylimpään kerrokseen kiipeäminen olikin jo huomattavasti vaarallisempaa - sinne menivätkin vain köyhimmät.
Mary King's Closen lisäksi kävimme myös vaultissa, jossa on kuulemma eniten kummituksia. Tällä kertaa kummituksia ei löytynyt, mutta muutoin kierros maan alla oli henkeäsalpaava. Alunperin vaultit on rakennettu työläisten työskentelytiloiksi, mutta tulvavesien noustua vaulteihin ne suljettiin ja jätettiin oman onnensa nojaan. Ajan kuluessa vaultit saivat uuden käyttötarkoituksen rikollisten ja köyhien ihmisten asuinsijoina, kunnes ne jälleen suljettiin. Nykyisin vaultit ovat kiertokävelyiden kohteena sekä toki kummitusten näyttäytymispaikkoina.
Neljä sataa vuotta sitten vaultien yksi käyttötarkoitus oli lääketieteen harjoittaminen. Kaupunki lahjoitti tutkijoille ja opiskelijoille vuosittain yhden ruumiin, jonka avulla tutkijat saivat harjoitella lääketieteellisiä operaatioita. Jokainenhan tietää, ettei yksi ruumis riitä, joten ruumiiden musta pörssi pyöri vilkkaasti. Suojatakseen omaistensa ruumiit rikkaat ihmiset rakensivat haustausmaille "hautataloja", joiden sisään ruumis haudattiin ja lopulta talo muurattiin umpeen. Näin ollen ruumiin varastaminen hankaloitui. Nykyään nämä hautaholvit on avattu, ja holvien seinät ovat enää jäljellä. Edelleenkin historia on kuitenkin aistittavissa, sillä hautausmaat olivat erittäin kammottavia etenkin yöllä.
Historian kirjan lehtiä kääntelyn aloittaneena pääsenkin seuraavaksi Edinburghin linnan kimppuun. Se oli rakennettu korkealle vuorelle jyrkkiä vuoren rinteitä mukaillen. Eipä ihme, ettei sitä kukaan ollut valloittanut, sillä vuorelle pääseminen on lähes täysin mahdotonta. Tällä kertaa me emme menneet linnaan sisälle, mutta sisällä olisi ollut tarjolla vanhaa tykkiä ja suuria tykin kuulia.
Muilta osin Edinburghin kaupunki oli miellyttävä. Säät suosivat (mikä varmasti lisäsi miellyttävyyttä), arkkitehtuuri oli puhtaasti 1600-luvulta, ravintoloita ja pubeja riitti joka makuun ja kaupungin puistot tarjosivat tilaa rentoutumiseen. Kaiken kaikkiaan Edinburghin historia verisine sotineen ja taisteluineen on hyvin mielenkiintoinen. En enää yhtään ihmettele, miksi Edinburghia kehutaankin erittäin hyvin säilyneeksi 1600-luvulla rakennetuksi kaupungiksi.
Historian kirjan voimmekin tältä erää sulkea. Huomenna matka jatkuu omakotitaloalueelle ja paikallisiin ruokiin. Erikoisuuksia tarjolla, sen voin luvata!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti