perjantai 18. maaliskuuta 2011

Työhuoneemme iltarusko




Olettekos muuten jo huomanneet, kuinka kauniisti aurinko laskee värjäten taivaan puna-kelta-oranssiksi? Me olemme ihailleen tätä luonnonnäytelmää parin viikon ajan, ja virittäytyneet sen myötä tulevaan kevättalveen. Eilen pohdimmekin nukkumaan mennessä, kuinka nopeasti tämänvuotinen talvi menikään. Lumi tuli jo hyvissä ajoin ennen joulukuuta, joten pitkää pimeää ajanjaksoa ei tänä vuonna vietettykään. Ehkä juuri valkoisen lumipeitteen vuoksi talvikin tuntui paljon kivemmalta kuin tavallisesti. Aurinkokin tuntui paistavan mielestämme tänä vuonna paljon pitempään ja alkavan paistaa paljon aikaisemmin kuin ennen. Olemmekohan tulossa vanhaksi, kun vuodetkin vain vierivät nopeammin, ja seuraamme mielenkiinnolla vuodenaikojen vaihtumista? Onneksemme iltaruskoa voimme ainakin ihailla monesta eri näkövinkkelistä.




Katutasosta maisema ei näytä lähellekään niin kauniille kuin kuudennesta kerroksesta. Taivas loistaa punaisen, violetin, oranssin ja keltaisen väreissä lähes joka päivä. Asuntomme jokaisesta huoneesta avautuu näkymä merelle, jolloin kesäisin näemme purjeveneitä, ja talvisin lumipeitteisen merenjään.




Kaikista kauneimmalta iltarusko kuitenkin näyttäytyy työhuoneessamme, koska upea maisema peilautuu liukuoviin luoden huoneeseen uniikin tunnelman. Oikeastaan näköalat asuntomme jokaisesta ikkunasta olivatkin ne, joihin heti ensimmäisenä kiinnitimme huomiota. Olikin hyvä sattuma, että osuimme paikalle asuntonäyttelyyn, jonne ei oikeastaan oltu edes ajateltu mennä. Sattumaa, tuuria vai kohtalo, ken tietää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti