Lopuksi minun pitää vielä löytää projektilleni sopiva nimi. Koska projekti käsitti pääasiassa makkarin ehostamista, sopiva nimi on mustaa valkoisella. Kaikkialla täällä nimittäin on mustaa ja valkoista. Jopa iMac-rakkaallani on yllään hopeaa ja mustaa. Valkoinen sävy taas on hyvä vastakohta mustalle. Projektin nimen valinta ei siis tarvitse enempiä selittelyjä.
Ennen kuin lopetan blogin kirjoittamisen projektin osalta haluan kuitenkin esitellä sisustusprojektini alkua. Muutin asuntooni siis 2005, jolloin asunto oli täysin alkuperäiskunnossa. Keittiötä koristivat vihreät kaapinovet ja väliovet olivat synkän harmaat. Lattialle joku ihana ihminen oli liimannut keltaruskean muovimaton. Ah sitä kauneutta.
Minulle asunto oli kuitenkin enemmän kuin sata jänistä, sillä asunnossa oli tekemistä. Aloitin remontoimisen maalaamalla makuuhuoneen vihreät ovet valkoisiksi, koska kaapit olivat muuten hyvässä kunnossa. Samalla vaihdoin myös kultaiset nupit sopivampiin vetimiin. Kaapinovet maalattuani siirryin katselemaan keittiötä. Silmänräpäyksessä vanhat kaapit olivatkin lattialla, ikäloput kodinkoneet kierrätyksessä ja uutuuttaan kiiltelevät kaapit ovineen paikoillaan. ;)
Keittiön valmistuttua katseeni kiersi asunnossa. Seuraavaksi olikin seinien vuoro ja niin vanhat maaliseinät saivat maistella pakkelia ja epäkeskohiomakonetta. Hioimme kahteen pekkaan ja pirkkoon kaikki asuntoni seinät. Seinien ollessa tasaiset liisteröimme tapetit kiinni ja nautimme seinien vaaleasta väristä. Eipä siinä vielä kuitenkaan ollut kaikki. Seinien jälkeen katseeni kiersi asunnon ympäri ja seuraavaksi olohuoneen lattialla olikin metrin korkuinen ja levyinen kasa parkettia. Eipä muuta kuin sirkkeli laulamaan ja lattiaa paikalleen pehmennyskelmujen päälle. Muovimaton peityttyä parketilla huokasimme helpotuksesta. Remontti alkoi olla jo voiton puolella. Enää vain sisustamaan.
Noh. Sisustamiseenhan ne kaikki loput ajat ja energiat sitten kuluivatkin. Vanhat huonekaluni lähtivät kiltisti vuoronperään ovesta ulos uusien jo sännätessä tilalle. Tällä hetkellä sisustus on jo valmis ja voimme nauttia siitä. Kokoavan projektin aikana teinkin vain pieni viilailuja, jotka ovat odottaneet pitkään tekijäänsä. Kokonaisuudessaan olen asuntooni erittäin tyytyväinen ja voin todeta sen näyttävän juuri minulta.
Mutta eipä tässäkään vielä kaikki. Rakas mieheni osti itselleen uuden asunnon, jossa on yhtälailla tehtävää seuraavalla parille vuodelle. Remonttien puutteesta ei peukalomme taida perääntyä keskelle kämmentä, vaan ne suuntaavat kohti uusia materiaaleja, työvälineitä ja sisustusideoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti